Minä tiedän mitä pitää tehdä silloin kun ei tiedä miltä tuntuu. Silloin pitää tehdä se minkä tietää oikeaksi. Joskus vain huomaa, kun ei tunnu miltään niin sitten ei järkikään enää auta. Tunteet taitavatkin olla järjen työkaluja. Kun tuntuu pahalta niin tietää että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Kun tuntuu hyvältä ja rauhalliselta niin tietää että kaikki on hyvin. Tunteet eivät siis mene ristiin järjen päätelmien kanssa. Eivät ainakaan minulla.
keskiviikko, 27. helmikuu 2008
Tunnen
tiistai, 26. helmikuu 2008
Hesburger, enemmän eurolla
Jostakin satumaisesta syystä olin tänään seinäjoella. Ruokapaikaksi arvottiin Hesburger. Voi äiti kun tuli kunnon ruokaa ikävä. Annos koostuu mitättömän pienestä kasasta rasvassa lilluneita ranskalaisia, sekä kerroshampurilaisesta, joka levahtaa joka suuntaan heti kun sen ottaa paketista. Hesburgerin nettisivut osaavat sanoa että pelkästään hampurilaisessa oli jo 640Kcal. Eihän tuohon uskalla enää ynnätä sokerilientä (cocacolacompany) ja ranskalaisia. Tulee liian paha mieli.
Minä olen ruoan ystävä. Tänään tuo määritelmä täytyy korjata muotoon: Minä olen hyvä ruoan ystävä. Perunat eivät maistuneet juuri millekkään. Rasva vaan tirskuu kitalakeen kun niitä pureskelee. Hampurilaisen olisi voinut palauttaa jos sillä perusteella että se oli melkein kylmä. Ateria ei sitäpaitsi pitänyt nälkää kauan loitolla. Muutama tunti ja kotona piti suunnata jääkaapille. Vettä ja leipää ja taas jaksaa porskuttaa iltaan asti.
